Tunteet vaikuttavat oppimiseen, vuorovaikutustilanteisiin, ihmissuhteisiin ja siihen, miten lapsi toimii osana ryhmää. Osa lapsista puhuu tunteistaan luontevasti, kun taas osa tarvitsee paljon tukea sekä tunnetaitojen että sosiaalisten taitojen oppimisessa.

Aina tunteille ei löydy sanoja, joka on varmasti tuttu tilanne opettajalle.



Nina Ålanderin Tunneilmaisu käytäntöön! -kirja lähtee ajatuksesta, että tunneilmaisu on paljon muutakin kuin tunteista puhumista. Tunteita voidaan ilmaista sanattomasti kehon asennoilla, ilmeillä ja liikkeellä, vuorovaikutuksessa toisten kanssa sekä luovin keinoin esimerkiksi kirjoittamalla, piirtämällä, maalaamalla ja muovailemalla. Joskus tunnetta ei tarvitse ilmaista toiselle lainkaan, vaan tärkeintä on huomata se, käsitellä sitä ja antaa sen mennä.

Tunnetaitoja harjoitellaan suhteessa toisiin

Tunne-elämän kehittyminen on osa lapsen kokonaisvaltaista kehitystä, ja tunnetaidot kietoutuvat tiiviisti sosiaalisiin taitoihin. Lapsi oppii molempia suhteessa toisiin ihmisiin.

Tunnetaitoihin kuuluvat kyky tunnistaa omia ja toisten tunteita, tunteiden nimeäminen ja sanoittaminen, niiden sietäminen ja hyväksyminen sekä tunteiden ilmaiseminen, sääteleminen ja käsitteleminen. Koska kyse on taidoista, niiden oppiminen vaatii paljon harjoittelua, toistoja, aikuisen tukea, mallintamista ja sanoittamista.

Tunneilmaisu liittyy kaikkiin näihin taitoihin. Jotta lapsi voi ilmaista tunteitaan, hänen on ensin kyettävä tunnistamaan ja nimeämään niitä. Kun lapsi oppii kannattelemaan tunteitaan, hän voi vähitellen oppia valitsemaan, mitä tunteita missäkin tilanteessa ilmaisee ja miten.

Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta kaikenlainen toiminta niiden pohjalta ei ole. Siksi lapsi tarvitsee rinnalleen aikuista, joka auttaa rauhoittumaan, säätelemään ja löytämään tunteelle turvallisen ilmaisutavan.

Turva mahdollistaa tunneilmaisun

Tunneilmaisijoina olemme kaikki erilaisia, eikä ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa ilmaista tunteita. Tunneilmaisu tapahtuu kuitenkin aina suhteessa ympäristöön ja muihin ihmisiin.

Mitä turvallisemmaksi ympäristö koetaan, sitä avoimemmin tunteita pystytään yleensä ilmaisemaan. Välittömyyden ja avoimuuden taustalla on kokemus siitä, että omat tunteet voi näyttää ilman pelkoa torjutuksi, hylätyksi tai nolatuksi tulemisesta.

Tämä tekee ryhmän turvallisuudesta olennaisen osan tunnetaitotyöskentelyä. Lapsen pitäisi voida kokea kuuluvansa ryhmään ja olevansa turvassa oppiessaan, liittyessään toisiin ja ilmaistessaan itseään.

Kirjan yksi keskeinen kysymys onkin, miten tunteita voidaan ilmaista riittävästi ja samalla turvallisesti lapsiryhmässä. Ammattilaiselta tarvitaan ymmärrystä siitä, miten tunteiden ilmaisua tuetaan ja miten tunnetilanteissa toimitaan kanssasäätelijänä tunteiden tukahduttamisen sijaan.



Kun sanoja ei löydy, luovuus voi avata toisen reitin

Kaikki lapset eivät ilmaise itseään parhaiten puhumalla. Siksi kirjassa tunneilmaisua lähestytään myös leikin, kuvallisen ilmaisun, kirjoittamisen, tarinoiden, kirjallisuuden, muovailun ja kehollisuuden kautta.

Luovia menetelmiä käyttämällä tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen voi helpottua. Kirjoittamalla, maalaamalla, musisoimalla tai muilla luovilla tavoilla voidaan ilmaista ja käsitellä myös vaikeita tunteita siten, etteivät ne kohdistu toisiin ihmisiin. Luova työskentely voi auttaa tulemaan tietoisemmaksi omista tunteista, jolloin niiden ilmaiseminen toisillekin helpottuu.

Koulussa luovalle tunneilmaisulle on paljon luontevia paikkoja. Kirjassa käsitellään kuvallista tunneilmaisua, tarinoita ja kirjoittamista, kirjallisuuslähtöistä työskentelyä sekä vuorovaikutuksessa tapahtuvia harjoituksia. Harjoitukset ovat sovellettavissa eri-ikäisille, lapsiryhmiin, yksilötyöhön, erityisopetukseen ja moniammatillisen yhteistyön, kuten oppilashuoltotyöskentelyn, tueksi.

Opettajan työ on tunnetyötä

Tunneilmaisu ei koske koulussa vain oppilaita. Kohtaamiset lasten, kollegoiden ja huoltajien kanssa sekä arjen muuttuvat tilanteet herättävät tunteita myös ammattilaisessa. Samalla aikuiset toimivat lapsille tärkeinä malleina siinä, miten tunteita ilmaistaan ja käsitellään.

Siksi yksi kirjan neljästä osasta on omistettu kokonaan ammattilaisen tunneilmaisulle. Siinä tarkastellaan muun muassa psykologisesti turvallista työyhteisöä, arvostavaa kohtaamista, työyhteisön tunneilmastoa, tunnetyötä, palautumista sekä tunnetaitavaa esihenkilötyötä.

Kirja haastaa pohtimaan myös työpaikan toimintakulttuuria: syntyykö arjessa kohtaamista vai hallitseeko kiire? Miten tunteita käsitellään työyhteisössä? Saavatko erilaiset tavat ilmaista itseään tilaa?

Ammattilaiselle on tärkeää tunnistaa myös omia ajatusmallejaan, asenteitaan ja tapojaan tunneilmaisijana. Kirjan ajatuksena on, että oma kokemuksellinen työskentely tukee lasten kanssa tehtävää työtä. Usein meidän on itse koettava jotakin ymmärtääksemme, mikä siinä on olennaista.

Ei valmiita reseptejä vaan ymmärrystä niiden taustalle

Tunneilmaisu käytäntöön! yhdistää tutkimuspohjaista tietoa, ammatillista kokemusta ja käytännön harjoituksia. Kirjan harjoituksissa hyödynnetään kehollisuutta, tarinoita ja kirjallisuutta, kuvallista ja kolmiulotteista työskentelyä sekä vuorovaikutusta. Mukana on sekä lyhyitä kokeiluja että pidempiä työskentelyn kaaria. Taidetyöskentelyn rinnalla kulkevat pohdinta ja keskustelu, joiden avulla tunteita voidaan liittää osaksi lapsen omaa arkea.

Tunneilmaisijoina olemme kaikki keskeneräisiä. Taitoja harjoitellaan läpi elämän. Koulussa opettajalla on kuitenkin ainutlaatuinen mahdollisuus tarjota lapselle turvallinen ympäristö, jossa näitä taitoja voi harjoitella yhdessä muiden kanssa.

Lähde: Nina Ålander
Tunneilmaisu käytäntöön!
Tietoa ja harjoituksia lasten kasvun tukemiseen

Tutustu kirjaan lisää