Oppimisen ja koulunkäynnin tuen järjestäminen ei ole koskaan ollut vain tekninen kysymys. Se on arvovalinta. Arvot kertovat siitä, ketä varten koulu on, kenen ehdoilla toimitaan ja kuka saa kuulua joukkoon.



Oppilaiden tuen tarpeet ovat lisääntyneet, mutta järjestelmä ei ole aina pysynyt perässä. Opettajat ovat tunnistaneet yhä enemmän tuen tarpeita, mutta kokeneet samalla, etteivät resurssit, rakenteet tai käytännöt riitä. Kun yli neljännes peruskoululaisista saa tehostettua tai erityistä tukea, ei enää puhuta poikkeuksista, vaan normaalista koulun arjesta.

Viime syksynä tullut uudistus katkaisee siteen kolmiportaiseen tukimalliin. Se malli, joka aikanaan toi rakennetta, alkoi ajan myötä kääntyä itseään vastaan. Asiakirjat lisääntyivät, tulkinnat eriytyivät alueittain ja huoltajille järjestelmä näyttäytyi usein läpinäkymättömänä. Tuen taso ei kertonut, mitä lapsi oikeasti sai tai tarvitsi.

Tilalle on tuotu järjestelmä, jossa tuki rakennetaan joustavasti ryhmän ja yksilön tarpeiden mukaan. Painopiste on selvästi siirtynyt yksilön korjaamisesta oppimisympäristön ja opetuksen muokkaamiseen.

Ajattelutavan muutos

Uudistuksen ydinsanoma on, että tuki kuuluu kaikille ja se alkaa ryhmästä. Inklusiivinen toimintakulttuuri on juridinen ja pedagoginen velvoite. Tuki järjestetään ensisijaisesti oppilaan omassa opetusryhmässä, ei sen ulkopuolella. Ryhmäkohtaiset tukimuodot ja oppimisen edellytyksiä tukevat opetusjärjestelyt muodostavat perustan, jonka päälle oppilaskohtaiset tukitoimet rakentuvat.

Opettajien pedagoginen harkinta ja yhteistyö nousevat keskiöön. Asiakirjoja on vähemmän, mutta vastuu niiden sisällöstä on suurempi. Tämä vaatii selkeitä rakenteita ja johdon tukea. Ilman suunnitelmallista johtamista uudistus jää helposti puheiden tasolle.

Toimintakulttuuri ratkaisee enemmän kuin yksikään lomake

Koulu-uudistukset johdetaan usein ylhäältä alas, mutta ne toteutuvat aina alhaalta ylös. Jokaisessa luokassa, jokaisessa tiimissä ja jokaisessa kohtaamisessa. Tutkimukset osoittavat, että opettajien suhtautuminen uudistuksiin vaihtelee innostuksesta vastarintaan. Se on inhimillistä. Olennaista on se, miten kouluyhteisö käsittelee tämän vaihtelun.

Toimintakulttuuri on tapa puhua oppilaista, tapa jakaa vastuuta ja tapa suhtautua keskeneräisyyteen. Uudistunut tukijärjestelmä onnistuu vain kouluissa, joissa yhteistyö ei ole poikkeus vaan oletus. Pedagogisen keskustelun on oltava jatkuvaa, ei satunnaista.

Kirja käytännön kompassina muutoksessa

Ryhmäkohtainen tuki -kirjan rakenne heijastaa uudistuksen logiikkaa. Ensin ymmärretään, mistä tullaan ja miksi muutos on välttämätön. Sitten syvennytään oppimisen edellytyksiä tukeviin opetusjärjestelyihin, eli siihen, mitä laadukas, inklusiivinen arkiopetus tarkoittaa. Lopuksi tarkastellaan ryhmäkohtaisia tukimuotoja konkreettisina tekoina.

Keskiössä eivät ole vain oppilaat, vaan koko kouluyhteisö. Opettajat, koulunkäynninohjaajat, erityisopettajat, johto ja moniammatilliset toimijat muodostavat verkoston, jonka varassa tuki joko toteutuu tai ei toteudu.

Uudistus vaatii rohkeutta luopua vanhasta, kykyä sietää epävarmuutta ja halua rakentaa yhdessä. Tuki ei ole merkki epäonnistumisesta, vaan laadukkaan opetuksen ydin.

Artikkeli on koostettu kirjasta
Jerker Polso — Anssi Roiha — Tanja Vehkakoski (toim.)
Ryhmäkohtainen tuki
Toimivat käytänteet



Kirjassa esitellään oppimisen edellytyksiä tukevia opetusjärjestelyjä ja ryhmäkohtaisia tukimuotoja perusopetuslain ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudistusten pohjalta. Pääpaino on ennalta ehkäisevissä ja varhaisissa tuen muodoissa.

Tutustu kirjaan

Ilmoittaudu myös ilmaiswebinaariin, tervetuloa!