Mitä voisin sanoa, jotta opettajan ammatti säilyisi Suomessa elinvoimaisena, arvostettuna ja tavoiteltuna professiona niin alalle aikovien kuin alalla olevien mielissä?

Koulua tarvitaan enemmän kuin koskaan — samoin kuin siellä työskenteleviä opettajia. Koulumaailman kompleksisuus on kiistaton, ja maailman tuulet lisäävät sen kierteitä.



Kuitenkin mielestäni juuri kompleksisuuden ja tuulisuuden maisemassa piilee opettajan profession kauneus ja ylevyys.

Opettajuus tässä ajassa ei salli voivottelua eikä uhriutumista, vaan päinvastoin vielä suurempaa innostusta, iloa ja innoitusta. Maailma kutsuu opettajia olemaan toivon tuottajia oppilaillemme.

Toivon tuottaminen tarkoittaa sitä, että meidän ei tarvitse osata kaikkea, meidän ei tarvitse tietää kaikkea eikä meidän tarvitse pystyä kaikkeen. Toivon tuottaminen merkitsee, että oppilaat näkevät katseestamme lupauksen olla turvallisissa käsissä. Se taas edellyttää, että me olemme rakentaneet oman opettajuutemme koetellulle, pohditulle ja aidolle perustalle, jonka varassa voimme selkeästi ja rauhaisasti kohdata, kokea, tulkita, ymmärtää ja toimia koulutodellisuuden eri suhteissa ja niiden ilmiöissä.

Me emme saa olla naiiveja. Koeteltu opettajuutemme perusta antaa meille rehellisyyttä ja rohkeutta maailmaa koskevien ilmiöiden tarkastelussa oppilaiden kanssa sekä mahdollisuuden oppia ja poisoppia yhdessä. Jos opettajuuteemme perustuu huolelliselle ja systemaattiselle itsekasvatukselle, voimme olla ohjaamassa oppilaiden katseen suuntaa tulevaisuuden rakentajina, sivistyksen kantajina.

Professori Kristiina Brunila (2024) on todennut: ”Kasvattajien tulisi keskittyä ennen kaikkea itsensä kasvattamiseen ja sivistämiseen.”

Toivon tuottajana viisaan opettajan olemuksesta heijastuu ylpeys omaa työtä kohtaan. Ammattiylpeys on opettajan työn voiman ja innoituksen lähde, joka ei vain auta meitä jaksamaan työssämme vaan toimii monin tavoin työmme jatkuvana inspiraationa.

Oman opettajuuteni matkalla yksi tärkeimmistä oivalluksista on se, että keskeneräisyys on täydellisyyttä. Meidän ei tarvitse käyttää aikaamme pohtimalla, mitä emme vielä hallitse tai osaa. Meidän ei tarvitse kokea riittämättömyyden tunteita tai syyllisyyttä asioista, jotka eivät ole meidän käsissämme. Sen sijaan me voimme olla rohkeita ja nauttia opettajuudestamme juuri siinä kohtaa kuin olemme ja luottaa siihen, että me kasvamme työmme mukana.

Lähde:
Katariina Stenberg
Opettajana kasvamisen matkaopas
Viisas opettaminen ja koulutodellisuus

Kirja rohkaisee pohtimaan eri näkökulmista kasvatus- ja opetustyön kiehtovaa moniulotteisuutta. Kirjan luvut sisältävät myös tehtäviä, joiden äärellä omaa opettajuuttaan saa itselleen näkyväksi. Pohdintojen avulla oppii rauhassa kohtaamaan koulumaailman ilmiöitä ja luovimaan luottavaisena koulutodellisuudessa.

Tutustu kirjaan