Myönteinen ja ymmärtäväinen asenne on kaikkein tärkein työkalu neurokirjon lasten ja nuorten kohtaamisessa. Usein ajattelemme, että lapsen täytyisi muuttua paremmin yhteisöömme sopivaksi. Jos hän ei vaikuta sopivalta, mietimme, mihin toiseen kouluun tai luokkaan hänen kuuluisi siirtyä. Entä jos miettisimme yhtä paljon, mitä aikuinen voisi muuttaa niin, että tämäkin lapsi sopisi paremmin yhteisöön? Mitä jos ottaisimme asenteen, että tämä lapsi on tullut tänne jäädäkseen ja meidän tehtävämme on tehdä koulusta hänelle sopiva paikka?
Moni neurokirjon lapsi on jo koulun aloitusikään mennessä kohdannut valtavan määrän epäonnistumisia, kielteistä palautetta, ulkopuolisuuden tunnetta ja kokemusta siitä, että minussa on jotain vialla, kun en pysty toimimaan niin kuin muut. Koulun yksi merkityksellisimmistä tehtävistä on huolehtia, että jokainen lapsi voi kokea olevansa hyvä juuri sellaisena kuin on. Ensimmäisten kouluvuosien aikana rakennetaan niin paljon muutakin kuin luku- ja laskutaito. Näiden vuosien aikana rakennetaan käsitys itsestä, omista kyvyistä ja omasta arvosta. Koulujen aikuiset ovat valtavan vastuullisen tehtävän äärellä.
On pysäyttävää ajatella, miten iso merkitys aikuisten tavalla kohdata lapsi on tulevaisuuden kannalta. Sillä, mitä ja miten puhumme lapselle, on valtavasti merkitystä. Se ei tarkoita, että arkemme pitäisi olla toksista positiivisuutta, jossa ei saisi puhua myös haasteista ja ongelmista. On tärkeää nostaa esiin myös huolia, pulmia ja haasteita sekä puhua niistä. Merkityksellistä on, missä hengessä, millä sanoilla ja millä asenteella se tehdään.
Keskeistä on, miten näemme lapsen. Miten määrittelemme hänet? Millaisilla sanoilla häntä kuvaamme? Sillä, miten puhumme lapsesta tai nuoresta, on merkitystä yhden kokonaisen elämän verran. Ei ole lainkaan samantekevää, miten lapsesta puhutaan ja miten hänet kohdataan kouluvuosien ajan. Aikuinen on peili, josta lapsi katselee ja arvioi itseään: Näyttääkö peili siltä, että olen ihana lapsi? Vai näyttääkö peili kuvaa, että synnyin ihan vääränlaiseksi? Lapsista kasvaa sellaisia, millaisina me näemme heidät. Positiivinen ja lasta kunnioittava asenne luo kouluun ilmapiirin, jossa oppiminen on mahdollista. Lempeästi ja kunnioittavasti lapseen suhtautuva aikuinen rakentaa emotionaalisesti turvallisen ympäristön, jossa on tilaa epäonnistua, harjoitella, yrittää uudelleen ja oppia.
Neljä vinkkiä haastaviin tilanteisiin:
1. Tärkein työkalu on asenne.
2. Keinot löytyvät yhdessä miettimällä.
3. Vahvuudet ja hyvän huomaaminen saavat lapsen kukoistamaan.
4. Kasvun asenne tukee kaikkien jaksamista.
Lähde:
Maria Matilainen
Neurokirjon oppilas
Opettajan ja ohjaajan työkalupakki
TILAA KIRJA.
neurokirjo, taitoharjoittelu, vahvuudet, neurokirjon oppilas, asenne, kohtaamisen taidot