Uskon vakaasti siihen, että oppitunnin alku määrittelee koko tunnin ja joskus koko päivän kulun, ja siksi kiinnitän itse paljon huomiota juuri siihen.
Kun luokan ovi aukeaa ja sisään törmää, valuu, hipsii, ryntää, astelee, maleksii, hiipii, juoksee määrätty oppilasjoukko, on opettajan tehtävä motivoida oppilaat oppimisen äärelle. Usein edessä on elämän koko kirjo ja työmaana heterogeeninen ryhmä, jossa motivaation esteenä on huonosti nukuttuja öitä ja unohtuneita aamupaloja, riitoja, ihastumisia, rakkautta, ahdistusta, pettymystä ja jännitystä tulevasta.
Opettajan on mahdotonta huomioida jokaista ilmassa olevaa tarvetta yksilöllisesti ja samalla pitää kiinni tunnin pedagogisista tavoitteista. On tyydyttävä kompromisseihin ja etsittävä keinoja, joilla oppilaita voisi ryhmänä ohjata kohti oppimista eli niin sanotusti virittää koko luokan oppimisen taajuudelle.
Sen sijaan, että opettaja ”ottaisi luokan haltuun”, virittämisen idea lähtee halusta kuunnella ja havainnoida oppilaita: mikä tarve nousee voimakkaimmin esille, millä siihen voisi vastata?
Joskus yksi oppilas saattaa olla niin ylivirittynyt, että hänen takiaan koko luokan on vaikea rauhoittua. Silloin teetän koko luokalle keskittymistä vahvistavan harjoituksen. Vaikka harjoitus on suunnattu erityisesti yhden oppilaan tueksi, huomaan yleensä sen tekevän hyvää myös muulle luokalle. Kuten mikä tahansa taito, myös virittäminen vaatii säännöllistä harjoittelua niin opettajalta kuin oppilailtakin. Kun se muodostuu luokassa rutiiniksi, ovat myös tulokset yleensä nopeita ja onnistuneita.
Lähes kahdenkymmenen vuoden ajan olen kehittänyt ja kerännyt erilaisia toimivia menetelmiä oppimisen tukemiseen luokkayhteisöissä. Tutustuttuani taideterapiaan löysin itselleni luontaisen tavan lähestyä oppimisen ongelmia, mutta vasta opiskelu taideterapeutiksi tarjosi minulle yllättäen täysin uuden näkökulman työhöni opettajana.
Kehittämieni menetelmien tarkasteleminen terapeutin vinkkelistä lisäsi ymmärrystäni siitä, miksi olen milloinkin toiminut niin kuin olen toiminut ja miksi tietyillä toimilla on ollut tietynlaiset vaikutukset. Huomio sai minut uudella mielenkiinnolla tutkimaan vuosien varrella kertyneitä työpäiväkirjojani. Niissä on sekaisin työsuunnitelmia, toteutuneita projekteja, huomioita oppilaista ja oppimistilanteista sekä satoja erilaisia harjoituksia, joita olen oppilaiden kanssa käyttänyt.
Uusi kirjani Luokanvirittäjä - 150 harjoitusta oppilaiden työskentelyn tukemiseen on koottu työpäiväkirjoistani poimituista harjoituksista sekä niistä ja niiden vaikutuksista terapeutti-opettajan silmin tehdyistä huomioista. Kirjan harjoituksia käyttääkseen ei kuitenkaan tarvitse olla terapeutti tai edes erityisen kiinnostunut taiteen tekemisen vaikutuksista. Harjoitukset ovat kenen tahansa kiinnostuneen helposti toteutettavissa ja kokeiltavissa.
Kun teos on käsissäsi, toivon, että lähdet ennakkoluulottomasti tutkimusmatkalle sen sivuille ja kokeilet rohkeasti kirjan harjoituksia omaan työhösi soveltaen.
MAIJU MULTANEN on steinerkoulun luokanopettaja, erityisopettaja ja äidinkielen aineenopettaja. Lisäksi hän on valmistunut taideterapeutiksi Eino Roiha -instituutista sekä suorittanut lasten tunne- ja tietoisuustaitojen ohjaaja -koulutuksen.
vireystilat luokassa, ryhmä, vuorovaikutus