Tweet

Koulumaailman hyvät tyypit

Muistan itse kerran kuulleeni opettajavalinnan yhteydessä lauseen: ”Emme hae tähän virkaan pätevintä opettajaa, vaan hyvää tyyppiä”. Tuohon lauseeseen kiteytyy koko Liisa Keltinkangas-Järvisen kirjan teema. Siinä on rehellisesti myönnetty se, mitä usein ei sanota ääneen vaikka sen mukaan toimitaankin valittaessa työntekijöitä erilaisiin työtehtäviin. Kirjan mukaan meillä vallitsee työelämässä sellainen käsitys, että tietyt temperamenttipiirteet määrittävät hyvän tyypin ja tekevät hänestä ylivertaisen työntekijän. Jossain määrin työelämässä jopa arvostetaan enemmän näitä ”oikeita” temperamenttipiirteitä kuin osaamista ja ammattitaitoa. Hyvän tyypin temperamenttipiirteiksi ovat valikoituneet ulospäinsuuntautuneisuus, sosiaalisuus ja aktiivisuus. Kirjassa tutustutaan näihin erilaisiin temperamenttipiirteisiin tutkimustiedon valossa ja mietitään niiden merkitystä sekä työelämässä että ihmissuhteissa.

Nykyajan työelämässä suositaan ulospäinsuuntautuneita eli ekstroverttejä persoonallisuuksia, vaikka työpsykologiasta ei löydy tutkimusta, joka osoittaisi heidän olevan sisäänpäinsuuntautuneita eli introverttejä persoonallisuuksia parempia työntekijöitä. Moniin virkoihin valitaan työntekijät psykologisten testien perusteella, vaikka todellista näyttöä näiden testausten hyödyllisyydestä ei ole. Testit eivät aina edes mittaa tehtävän kannalta merkityksellisiä temperamenttipiirteitä. Ulospäinsuuntautuneisuudesta, sosiaalisuudesta ja aktiivisuudesta on tullut nykyaikana ylivertaisia temperamenttipiirteitä, vaikka on paljon ammatteja ja työtehtäviä, joissa niistä on jopa haittaa. Ammattitaito ja tapa toimia erilaisissa työtilanteissa on merkittävämpää kuin työntekijän temperamentti. Ammatillisella käyttäytymisellä ja ammattitaidolla sekä ekstrovertit että introvertit työntekijät oppivat selviytymään samoista tehtävistä ja niitä on helpompi mitata kuin työntekijän persoonallisuutta ja temperamenttia. Niissä työntekijä voi myös tarvittaessa kehittää itseään. Temperamenttiaan ei pysty muuttamaan ja siksi temperamentiltaan ”vääränlaiset” ihmiset suljetaan helposti monien työpaikkojen ulkopuolelle. Tietyt temperamenttityypit pärjäävät työhaastatteluissa ja psykologisissa testeissä, vaikka eivät välttämättä ole parhaita työntekijöitä kyseiseen työtehtävään. Ei ole väärin, että työpaikkoihin etsitään ”hyvää tyyppiä”, mutta jokaisen työpaikan kohdalla pitäisi miettiä ”hyvän tyypin” kriteerit tehtäväkohtaisesti.

Työelämässä vallalla oleva temperamenttiajatus toimii myös koulussa. Opettajankoulutukseen valitaan opiskelijat pääsykokeilla ja soveltuvuustesteillä, joissa pärjäävät ulospäinsuuntautuneet, sosiaaliset ja aktiiviset hakijat. Keltinkangas-Järvisen mukaan myös tämän käytännön voisi kyseenalaistaa ja valita opettajiksi monen tyyppisiä ihmisiä. Koska oppilaissa on kaikkien temperamenttipiirteiden edustajia, heitä pitäisi olla myös opettajissa. Kirjassa nostetaan opettajan merkitys oppilaan persoonan kehittymiseen korkealle. Keltinkangas-Järvinen mainitsee opettajat tässä suhteessa jopa yhteiskunnan tärkeimmäksi ammattiryhmäksi ja siksi opettajien olisi syytä paremmin tiedostaa, kuinka suuri merkitys heidän toiminnallaan ja arvioinneillaan on oppilaan persoonallisuuden ja itsetunnon kehittymiseen. Myös koulun arviointikäytännöt suosivat edellä mainittuja temperamenttipiirteitä. Ujon ja varautuneen oppilaan on mahdoton saada käyttäytymisestä kiitettävää numeroa. Onko oikein, että kiitettävän käyttäytymisen kriteerinä on aktiivisuus ja sosiaalisuus nimenomaan näkyvässä muodossa? Arvioinnissa voitaisiin huomioida myös hiljaisten ja ujojen oppilaiden sosiaalisuus. Eri oppiaineiden arvosanoissa painotetaan myös tuntiosaamista ja sekin suosii ulospäinsuuntautuneita, sosiaalisia ja aktiivisia oppilaita.

Työelämän yhteydessä puhutaan nykyisin paljon johtajuudesta. Kirjan mukaan ei ole olemassa mitään yhtä ja kaikille sopivaa johtajatyyppiä. Erilaisille ihmisille sopii erilainen johtamistyyli. Johtajan valinnassa tulisi persoonallisuuden lisäksi huomioida hakijoiden arvot, identiteetti, kokemukset ja työpaikan kokonaistilanne. Mielenkiintoinen näkökulma on, että työntekijöiden työviihtyvyys ei ole riippuvainen johtajuudesta, vaan jokaisen työntekijän persoonallisuudesta. Johtajalle onkin tärkeämpää miettiä organisaation toimivuutta ja kokonaistilannetta kuin yksittäisten työntekijöiden viihtyvyyttä.

Keltinkangas-Järvisen kirja antaa paljon mielenkiintoisia näkökulmia työelämästä. Koulu on eräänlainen pienoisyhteiskunta ja siksi kirjan ajatukset ovat hyvin sovellettavissa myös koulumaailmaan. Kirja haastaa meidät huomioimaan erilaiset oppilaat, myös sisäänpäinsuuntautuneet, varautuneet ja ujot. Meidän tulisi koulussa tiedostaa se ihmiskäsitys, joka ohjaa toimintaamme ja oppilaiden arviointia. Taloudellisten näkökulmien lisäksi ja ehkä jopa niitä enemmän tulisi kuunnella psykologisia näkökulmia. Uudessa opetussuunnitelmassa korostetaan opettajien ja oppilaiden välistä vuorovaikutusta ja tähän vuorovaikutukseen Keltinkangas-Järvinen antaa hyviä eväitä tässä kirjassaan. Kirjan nimi voisi hyvin olla myös ”Hyvät tyypit” temperamentti ja kouluelämä.

Kaarina Peuraniemi

oppilaanohjauksen lehtori
Vehkojan peruskoulu, Hyvinkää

Takaisin kirjablogi -listaukseen>>

Tilaa Hyvät tyypit tästä>>