Hae verkkokaupasta

Kirjaudu
sisään

Kirjaudu sisään
Ostoskori

Ostoskori

Lisää tilausnumerolla:

Liity jäseneksi

Unohdin salasanani

Sähköpostiosoite

Salasana


 

Reseptejä ammattikirjallisuuden käyttöön

Ammattikirjallisuuden maailma saattaa tuntua tällä hetkellä joko innostavalta tai painostavalta. Uusi opetussuunnitelma on murtanut jäätä ja taittanut merenselkää muutaman kuukauden ajan. Uudenlaisia keitoksia on laitettu kiehumaan ympäri Suomen. Opettajuuden tunnelmaa kuvaa parhaiten toisinaan riemullisesti kiehuva kuplinta ja toisinaan katalasti kohoamaton taikina.

Lässähtänyttä tai ei, ilmoittaudun rohkeasti ja avoimin mielin kaikkien Suomen opettajien puolesta palvelukseen ammattikirjallisuuden sanansaattajan tehtävään. Tulevan puolen vuoden ajan haluan pyrkiä innostaen ja kannustaen, rohkaisten ja rohjeten, johdattamaan lukijoitani kohti elinikäisen oppimisen polkua, jonka tienviittoina ovat erilaiset ammattikirjallisuuden opukset.

Vihaan kaikenlaista kokkaamista ja ruoanlaittoa. Nyt olen kuitenkin palavasti rakastunut erääseen reseptikirjaan; kirjaan nimeltä Reseptit OPSin käyttöön — Opettajan opas työssä onnistumiseen. Kirjan ovat kirjoittaneet Aki Luostarinen ja Iida-Maria Peltomaa. Olen viime aikoina hämmennellyt, lusikoinut ja kauhonut tämän teoksen inspiroimana.

Olen jopa vispannut, vaikka en omista edes vispilää!

Siitä huolimatta vispaan nyt käyntiin tämän ensimmäisen kirjoitukseni ammattikirjallisuustestaajan toimenkuvassani Akin ja Iida-Marian kirjaan ja omaelämänkertaani antaumuksella pohjaten. Kaikki sitaatit ovat peräisin kirjasta Reseptit OPSin käyttöön.

Kirjahyllyni sisältö saattaa vaikuttaa vieraiden mielestä kovin yksitoikkoiselta kaikessa ammattimaisuudessaan. En meinaa malttaa odottaa, että saan hyllyyni täydennystä tulevan puolen vuoden aikana.

Monessa liemessä keitettyä

” Nöyryys, ongelmien myöntäminen, vahvuuksien tunnistaminen ja riskinotto ovat tyypillisiä syvällisen reflektoinnin tunnuspiirteitä.”
s. 31 Reseptit OPSin käyttöön

Olen 33-vuotias luokanopettaja. Tällä hetkellä kotini sijaitsee Tampereella, mutta sydämeni lienee aina siellä, missä ovat naapurit heimoni verta ja ystävä voittamaton. Pätevän opettajan uraa minulle on kertynyt noin kahdeksan vuoden ajalta. Kerron tosin olleeni alalla ainakin kymmenen vuotta, sillä pidän opiskeluaikaani erittäin merkittävänä ja onnistuneena ajanjaksona ajatellessani työtäni, ja lasken sen kuuluvaksi kokemuslisääni. Opiskeluajalta mukaani tarttui palava tarve elinikäiseen oppimiseen ja roihuava rakkaus teoreettiseen tietoon.

Mukaani opettajuuden matkalleni sain salkun, jonka sisällöksi ymmärsin pakata kaksi asiaa: nöyryyden ja elinikäisen oppimisen periaatteen. Opettajana en tule olemaan koskaan valmis. Tulen jatkuvasti kohtaamaan tilanteita, joissa en heti tiedä, miten toimia. Joudun ottamaan riskejä ja katsomaan, mitä tuleman pitää. Joudun nojaamaan niihin asioihin, mitä pidän omina vahvuuksinani. Tärkeimpänä suuntavaistona ja vahvuutenani pidän aina sydäntäni. Sitä seuraa pohjaton tiedonjano ja tahto oppia. Paras ja nopein apu näihin on ammattikirjallisuus. Uskon ja luotan siihen, että työni on asiantuntija-ammatti ja työn tueksi on olemassa lukusia teorioita ja käytäntöjä, joita minun on syytä etsiä ja löytää aktiivisesti vuosi toisensa jälkeen.

Sekametelisoppaa

”Muista siis innostua paitsi omista myös muiden jutuista."
"Kannusta toista omassa innostuksessaan."

"Ole innostaja ja rakentaja ennemmin kuin rapauttaja!”
(s. 47)

Kirjoittaminen on minulle tapa purkaa ajatuksiani ja keino oppia uutta sekä kasvaa ja kehittyä ammatillisesti. Mahdollisuus tutustua aina vain enemmän ammattikirjallisuuteen ja kirjoittaa siitä osui ja upposi. Sisäinen motivaationi saa ammattikirjallisuustestaajapestin myötä sopivasti ulkoista porkkanaa. Odotan innolla tutustumista niihin kaikkiin upeisiin opuksiin, joihin tämän toimenkuvani myötä pääsen tutustumaan. Toivon ja uskon saavani tämän testaajajaksoni aikana itselleni ja työhöni paljon lisää sekä teoreettista että käytännöllistä, henkistä ja fyysistä, pääomaa. Haluan myös yrittää innostaa ja kannustaa työtovereitani ympäri maan lähtemään rohkeasti mukaan uuden opetussuunnitelman tuomiin mahdollisuuksiin kehittää ja kasvattaa omaa opettajuuttaan ja osallisuuttaan omassa työyhteisössään.

Uuden opetussuunnitelman jalkauttamisvaiheessa ammattikirjallisuutta tuntuu riittävän sekametelisopaksi saakka. Ideoita ja ajatuksia tulvii sieltä ja täältä valtavissa määrin jo pelkästään sosiaalisen median tarjoamana. Kaiken arjen kiireen ja opetussuunnitelmarunouden keskellä saattaa olla hurjaa ajatella, että taipuisi lukemaan kokonaisia kirjoja siitä, mitä kaikkea kannattaisi juuri nyt kokeilla ja keksiä. Otan kuitenkin tämän haasteen innolla vastaan. Minulla on halu etsiä ja löytää toimivimmat ideat ja jakaa ne myös kanssaeläjilleni. Tavoitteenani onkin pyrkiä antamaan mahdollisimman selkeitä vinkkejä ja osoittaa tienviittoja juuri niiden kaikkein timanttisimpien teosten pariin.

Kohokkaita

”Tunteet tarttuvat vuorovaikutuksessa."
"Ihmiset pystyvät säätelemään paitsi omia myös toisen tunteita."
"Omalla käyttäytymisellään ja tunneviestinnällään ihminen voi vaikuttaa siihen, miltä toisesta tuntuu ja millaisessa tunnelatauksessa tämä tulkitsee vuorovaikutustilannetta."

(s. 205)
"Käytä omat voimavarasi positiivisen ja innostavan tunneilmapiirin voimistamiseen!” (s. 206)

Opetan tällä hetkellä alakoulun neljättä luokkaa. Ryhmäni on minulle uusi ja tämänkin puolesta työssäni on meneillään omanlaisensa testijakso. Tutustumme lasten kanssa toisiimme ja testaamme puolin ja toisin, mikä toimii. Toivon ja uskon, että saan ammattikirjallisuuden kautta myös apua luokkamme toimintakulttuurin sinnikkäässä rakennusprosessissa. Tavoitteenani olisi, että onnistuisin välittämään luokkani lapsille sitä samaa intoa ja iloa, jota tämä projekti minulle jo lähtökohtaisesti tuottaa. Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan tehdä lapsista koekaniineja. Päivittäinen lähtökohtani työssäni on lasten etu ja se vaatii aina herkkää havainnointia siitä mitä milloinkin on otollista kokeilla.

Katselen opetusalan maailmaa siis luokanopettajan silmälasien läpi. Mielestäni oppimisessa on kuitenkin aina lähtökohtaisesti kyse samoista asioista olivatpa oppijat päiväkoti-ikäisiä tai vanhuksia. Näin ollen toivon, että pystyn antamaan paljon myös oppimispolulla eri ikäryhmien parissa työskenteleville. Mielestäni tärkeintä olisi onnistua sytyttämään turvallisessa oppimisympäristössä aito oppimisen ilo ja palo. Tätä ajatusta haluaisin välittää myös omassa työyhteisössäni. Mielestäni olisi tärkeä pyrkiä tarttumaan uusiin mahdollisuuksiin ja tulevaisuususkoon yhteisen hyvinvoinnin ja positiivisen tunnelman kautta.

Superpähkinöitä

”Supersankarius on usein anonyymia alter egon taakse kätkeytyvää puuhaa, mutta muistakaa paljastaa kouluyhteisönne supersankariutenne myös muille!” (s. 227)

Opettajat ovat kautta aikain olleet yhteiskunnan selkäranka. Sitkeää ja urheaa työtä on tehty ja tehdään luokkahuoneissa ja muissa oppimistiloissa päivästä ja vuodesta toiseen. Jatkuva arjen välittävänä tukipilarina toimiminen on opettajuuden ydin. Opettaja on arjen sankari, joka tulee päivästä toiseen kouluun vastaanottamaan luokallisen lapsia ja nuoria ja johdattamaan heitä opin teille usein puhtaasti kutsumuksesta ja uskosta hyvää kohtaan.

Uusi opetussuunnitelma painottaa oppijoiden vahvuuksiin nojaamista ja niiden jatkuvaa huomioimista sekä positiivisen ja kannustavan ilmapiirin luomista lähtökohdaksi kaikelle oppimiselle. Tätä samaa periaatetta tulisi ehdottomasti soveltaa myös opettajien keskuudessa. Liian usein opettajan saama palaute jää tasolle, jossa se tulkitaan negatiivisena. Oma työyhteisöni on täynnä arjen sankareita.

Yhtenäiskoulumme työyhteisö on jaettu soluihin. Heitin oman soluni upeille ja taitaville opettajille supersankarihaasteen. Haasteen pohjan löysin suoraan Reseptit OPSin käyttöön -kirjan liiteosiosta. Aloitimme erään kokouksemme tällä omien vahvuuksien reflektointiin perustuvalla leikkimielisellä tehtävällä, joka paljasti solumme olevan täynnä todellisen elämän supersankareita. Suosittelen tätä tehtävää toteutettavaksi kaikkiin työyhteisöihin! Jos ei muuta, kirvoittaa se hymyn kasvoille, ja hymy on tunnetusti yksi maailman terveellisimmistä tartuntataudeista.


Opettajasupersankarilomakkeisiin kertyi paljon tärkeää tietoa oman työyhteisöni alter egoista.

Tervetuloa heittäytymään kanssani ammattikirjallisuuden pariin lämmöllä, ilolla ja innolla!

Toivoo
Anna Vehkala (alias Pepso Dent)

Tilaa Reseptit OPSin käyttöön -kirja>>

Takaisin ensimmäiselle sivulle>>

Chat - Asiakaspalvelija on paikalla

  • Hei, miten voin auttaa? Kirjoita kysymyksesi alla olevaan laatikkoon ja paina lähetä.