Hae verkkokaupasta

Kirjaudu
sisään

Kirjaudu sisään
Ostoskori

Ostoskori

Lisää tilausnumerolla:

Liity jäseneksi

Unohdin salasanani

Sähköpostiosoite

Salasana



Oppimista tehostetaan lisäämällä liikettä oppitunneille


Miten yläkoulussa ja toisella asteella tehostetaan oppimista lisäämällä liikettä opetukseen? Tämä on kysymys, johon kirja lupaa antaa vastauksen ja johon lukijan mielenkiinto ensimmäiseksi kiinnittyy. Kiinnostus herää entisestään, kun lukee kirjan takakannen tekstin, joka lupaa tarjota opettajille työkaluja lisätä oppitunneille liikettä ja toiminnallisuutta sekä antaa vinkkejä siihen, miten liikkuminen yhdistyy luonnolliseksi osaksi oppituntia. Myös vinkit eri oppiaineisiin houkuttelevat lukijaa, sillä konkreettiset työkalut ovat monen opettajan mielestä varmasti tervetulleita. Vielä parempaa on, jos vinkit ovat yksissä kansissa ja kirjaa käytetään säännöllisesti arjen työssä. Tämän toteutumiseen kirjan ensivaikutelma luo hyvin positiivisen toiveen.

Kirjaan on koottu materiaalia noin 60 aineenopettajalta sekä kirjoittajien Hannu Moilasen ja Helena Salakan omia kokemuksia. Muutamat opettajat kertovat myös tarkemmin omista kokemuksistaan, jolloin kirjassa kuullaan ensimmäiset konkreettiset vinkit. Myös oppilaat pääsevät ääneen, sillä teoksessa esitellään Jyväskylän normaalikoulun lukiossa 2013—2014 tehdyn opetuskokeilun sekä vuoden 2016 alussa Muuramessa 7.-luokkalaisille toteutetun työpajan kokemuksia. Molemmat näistä kokeiluista liittyvät fysiikan tuntien liikunnallistamiseen. Tuloksissa kiinnostavaa on se, että vastaajista ”93 % oli täysin tai samaa mieltä siitä, että liikunnallisia työtapoja pitäisi olla enemmän fysiikan ja kemian opetuksessa”. Kirjan lopusta löytyy tarkemmat ohjeet toteutetusta 7.-luokkalaisten työpajasta, joten niitä hyödyntämällä jokainen fysiikan opettaja voisi vastata oppilaiden toiveeseen ja lisätä liikunnallisuutta fysiikan tunneille.



Kirjan anti ei kuitenkaan jää pelkästään kokemusten varaan, sillä kirjassa käsitellään lyhyesti myös liikuntaa tukevia taustateorioita. Näin kirjan ajatus ei jää vain kokemustasolle, vaan kokonaisuuteen liitetään luontevasti myös tutkimustietoja. Lisätietoja lukija voi etsiä luvun loppuihin lisätyistä internetlähteistä, jolloin lisätiedon janoa voi sammuttaa tälläkin tavoin. Teoriatausta ei nimittäin vie kirjasta kovinkaan suurta osuutta, sillä pääpaino on selvästi konkreettisissa toimintaesimerkeissä.



Teoriatietojen jälkeen kirja tarjoaa vinkkejä siihen, miten opettaja voi matalalla kynnyksellä lisätä millä tahansa oppitunnilla liikunnallisia tehtäviä. Lukuun kootut esimerkit ovat helppoja opetuksessa käytettäviä toimintatapoja, joista voisi luoda pysyviä käytäntöjä. Esimerkit havainnollistavat selkeästi sen, ettei liikunnallisuuden lisääminen oppitunneille vaadi kovin ihmeellisiä toimintoja. Useat esimerkit saavat myös havahtumaan siihen, kuinka helppoa olisi liikuttaa oppilaita koulupäivän aikana. Kun esimerkkejä lukiessa ymmärtää, ettei liikkeen lisääminen oppitunneille tarkoita mitään väkisin lisättyä tekemistä, vaan liikuttaminen on osa tunnin normaalia toimintaa, on kirjan anti sisäistetty oikealla tavalla.



Kirjan ajankohtaisuudesta kertoo se, että kirjaan on koottu pieni tietopaketti erilaisista teknologisista mobiilisovelluksista, joita voidaan hyödyntää luokan ulkopuolella tapahtuvassa toiminnassa. Sovelluksista on lyhyet esittelyt, joiden perusteella opettaja saa perustiedot sovellusten käyttötarkoituksista. Toivottavasti opettajilla on halua ja aikaa perehtyä tarkemmin esiteltyihin sovelluksiin ja tutustua juuri niihin, jotka soveltuvat hyvin omaan opetukseen. Vielä tärkeämpää on se, että edes joku kirjassa esitellyistä päätyisi oikeasti käytännön arkeen, jolloin oppilaiden luokassa istuminen vähenisi.



Kirja on ajankohtainen, sillä se huomioi hyvin myös uuden opetussuunnitelman ja hallituksen kärkihankkeeseen kuuluvan Liikkuva koulu -ohjelman, jotka molemmat tähtäävät liikkeen lisäämiseen koulupäivän aikana. Käsissä on siis oivallinen apuväline aineenopettajalle, joka on aloittelemassa liikunnallisuuden lisäämistä tunneillaan mutta myös opettajalle, joka kaipaisi lisää ideoita.



Suurin anti opettajien kannalta on eri oppiaineiden vinkit, joiden avulla pystytään lisäämään liikettä. Joissakin oppiaineissa, esimerkiksi biologiassa, liikkeen lisääminen oppitunteihin on tähänkin asti ollut melko yleistä, kuten kirjassakin todetaan. Tällöin uusia ideoita ei välttämättä löydy oman oppiaineen esimerkeistä, vaan uusia menetelmiä voi kehittää soveltamalla muiden oppiaineiden vinkkejä. Vinkit ovat siis kokonaisuudessaan kiinnostavaa luettavaa. Käyttökelpoisia ideoita on monia, kuten mielipiteisiin tai väitteisiin vastaaminen janalle asettuen tai pienellä kävelylenkillä toteutettavat pohdintatehtävät. Nämä esimerkit ovat osoitus siitä, ettei liikkeen lisääminen oppitunneille vaadi aina suuria järjestelyjä.



Kirjan ensivaikutelman positiivinen olemus kestää hyvin lukukokemuksen alusta loppuun. Kirja vastaa siihen, mihin on luvannut. Piste iin päälle on lopussa oleva pieni kooste monialaisista oppimis- ja teemakokonaisuuksien vinkeistä, joiden avulla pääsee oppimiskokonaisuuksien suunnittelussa alkuun. Samoin vinkit koulun toimintakulttuurin muuttamisesta liikkuvampaan suuntaan tarjoavat auttavaa kättä yläkouluun ja toiselle asteelle. Oppitunneille liikkeen lisääminen on kirjan selkeä punainen lanka, joka kulkee kirjassa alusta loppuun asti. On siis erittäin tärkeää muistaa, ettei liikunnan lisääminen koulupäivään tarkoita vain välituntiliikunnan lisäämistä, vaan nimenomaan myös oppitunneille liikkeen lisäämistä. Tämän ymmärryksen lisäämiseen kirja antaa erinomaiset mahdollisuudet.




Tarja Suhonen

Koulutukseltani olen FM (äidinkieli ja kirjallisuuden opettaja) ja KM (luokanopettaja), mutta työskentelen tällä hetkellä Ylöjärven opetuspäällikkönä

Takaisin kirjablogi -listaukseen>>

Tilaa Aivot liikkeelle! tästä>>

 

Chat - Asiakaspalvelija on paikalla

  • Hei, miten voin auttaa? Kirjoita kysymyksesi alla olevaan laatikkoon ja paina lähetä.