Konkreettista koulukulttuurin kehittämistä
Onko OPSilla väliä? On sillä! Saako omasta työstä, oppimisen kehittämisestä ja jatkuvasta OPS-työstä innostua? Saa! Yhteinen suunnittelu, toteutus ja keskustelu, muutoksiin sitoutuminen ja koulun ja oppimisen kehittäminen ovat opettajan työn suola.Uutta, kokeilevaa, kehittävää! Mistä sitten luovutaan? Koulun toimintakulttuuria voi verrata autotalliin; jossain vaiheessa tila vain loppuu. Ja jos uutta haluaa tuoda lisää, on opittava myös luopumaan — joskus jopa itselle kovin rakkaistakin asioista. Mistä tiedämme, mitä säilyttää ja mistä luopua?
Jatkuvassa koulun kehittämisessä ja OPS-työssä haastavaa voi olla, että tärkeäksi katsottuja muutoksia on vaikea viedä käytännön koulutyöhön ja toimintaan. Yksin puurtaessa ei ehkä aina ennätä ja jaksa. Ja joskus OPSin yleinen osa saattaa pusertua arjen alle, vaikka se työssämme onkin yhtä sitova kuin ainekohtaiset kuvaukset.
Miksi kokeilla, soveltaa ja kehittää yksin, kun koulussa on koko joukko pedagogisia ammattilaisia? Oppivassa yhteisössä työtä tehdään aidossa ja toisia kunnioittavassa dialogissa, eikä koulun toimintakulttuuria olekaan mahdollista kehittää yksin. Toimintakulttuuri on se, missä yhteinen arvopohja, oppimis- ja sivistyskäsitys ja yleiset tavoitteet tulevat eläväksi. Arviointi, monialaiset oppimiskokonaisuudet, laaja-alaisen osaamisen tavoitteet, monipuoliset oppimisympäristöt ja -menetelmät. Mitä nämä kaikki ovat käytännön opetustyössä? Mitä nämä ovat koko koulussa? Mihin sitoudutaan yhdessä ja millä tavoin?
Tavoitteena on löytää niitä konkreettisia asioita, joiden muuttamiseen ja kehittämiseen koulussa sitoudutaan — niin kukin omassa opetustyössään kuin koko koulu yhteisönä.
Aki Luostarinen ja Iida-Maria Peltomaa
Kirjoittajat toimivat pedagogisina täydennyskouluttajina ja kehittävät toiminnallisia menetelmiä koulukulttuurin kehittämiseen. He ovat luoneet OPS-työn avuksi OPS-pakan.